R.I.P

Haluatteko kuulla tarinan?

Olipa keran ihminen, joka hankki itselleen koiran, sopon pikupennun. Vuodet kuluivat ja koira kasvoi ja kasvoi ja kasvoi kunnes se oli jo nin iso etta se ei mahtunut enaan pienen ihmisen kotiin. Ihminen hammastyi niin isoa koiraansa ja paatti heivata sen pellolle, mita han niin isolla koiralla muka tekisi?


Niin koira jai yksin. Tyttokoira. Jatetty, nalissaan ja leikkaamaton. Aika jatkoi menoaan ja tyttokoira sailyi hengissa, itsenaisesti, soi vahan sielta sun taalta mita roskiksista loysi. Elaman kiertokulun mukaan hanen aika tulla sukukypsaksi tayttyi ja ensimmaisen sulhasehdokkaan eteen sattuessa tapahtui se minkatakia kaiki elava taala on olemassa.


Kuukakaudet kuluivat ja pian olikin pesan etsimisen aika. Siihen asti tyttokoira oli selvinnyt elamassaan yksin.

Sitten koitti h-hetki. Tuskissaan pienessa pesassaan han kamppaili kipujaan vastaan synnyttaessaan pienokaisensa tahan maailmaan. Mutta maailma on karu paikka ja kivut viela karummat. Varsinkin kivut jotka ovat ihmisten aiheuttamat.


Paikalle sattunut ihmiskunnan olio kun oli paattanyt nayttaa julman voimansa ja oli sytyttanyt synyttavan tyttokoiran tuleen. 


Emon ja syntyneitten pentujen karmivat kivunhuudot kaikuivat kauas liiankin kauan, kunnes vaikenivat ikuisesti.
Kaskaiden raskas soitto jatkui paahtavan auringon alla.

Ja elain nimeltaan ihminen jatkoi omaa pienta elamaansa.

Sellanen tarina, tassavaiheessahan voisin tietenkin paljastaa etta ei tama mikaan tarina ollut. 
Tama on jokaista yksityiskohtaansa myoten taysin totta.
Ja tama tapahtui taala, Kreikan Lesvoksella 8.8.2011.

So this is the ugly thruth?

Tiiistai toivoa taynna! saavuin turvakotiin  jotakuinkin kello 17.30. Aurinko paistoi viela kirkkaalta taivaalta ja lampoo oli sellaset 35 astetta, helleaaltoo taas luvassa. Paikanpaalla huomasin Joanin olevan myos saapunut, oli tullut kuulemma aikaisemmin laakitsemaan tarvittavat koirat, koska hanen pitaisi lahtea hakemaan tuttuaan kentalta. Vaihettiin pikaiset kuulumiset ja sitten lahdinkin viemaan karanteenin poikia ja tyttoja lenkille.

Hello There!

Ekaksi vein Gracen, rannalta loytyneen emon (jolla oli ne 7 pentua), koiraparka ei pelkoaan vaan oikee suostunut liikkumaan kun metrin kerrallaan ja kokoajan oli huoli takaisin. Ei sit oikee paastukkaa kunnolla lenkkeilee, mutta mita pakottamaan, saipahan ainakin tehtya tarpeensa.

Seuraavaksi olikin vuorossa iki-ihana Dylan! Pikkuruinen halipulaa poteva oranssi karvanaama. Dylanista vaikka kuvaa myohemmin (riemukseni huomasin vasta paikanpaalle, etta olin unohtanut kameran muistikortin himaa ARGH!) Dylan olikin sitten energisella paalla ja paastiin kavelee oikee reippaasti, kuumuuden takia ei kuitenkaan kauheen pitkalle potkitty.

too hot to dance.

Aikalailla normi paiva siis. NIIN VISSIIN. Ku oltiin saatu juoksevat asiat hoidettua ja rapsuttelut rapsuteltua oltiin muitten vapaaehtoisten kanssa lahtemassa jo kotio kun kappas! Ei siina muuta oikee ehtiny ajatella kun ykskaks joku huus etta kukas tuolla on!? NIINA 25 MINUUTTINA KUN OLIN ALHAALTA YLOS KAVELLY OLI JOKU SANKARI TULLUT JA DUMPANNUT KOIRANSA PIHAMAALLE PUUHUN KIINNI JA KAASUTTANUT TIEHENSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Silman suurina sitten ihmeteltiin labbisken nakosta isoo mustaa uroskoiraa joka katteli meita samallalailla takaisin oksien varjosta.

Ei siina muu auttanu ku viera koiraparka karanteenin. Vetta ja ruokaa tietenkin annettiin. Grace joutu harmikseen sapelihampaisten pentujensa pariin (kun ennen se oli eri tiloissa) niin saatii sillalailla raivattua tilaa uudelle tulokkaalle..

Ja jos viimekerralla sanoin etta turvakoti on taynna niin nyt se sitte jo pursuu yli!

PLEASE SING AND SHARE, IS VERY IMPORTANT TO ALL STRAYS IN EUROPE

http://eu-protest1-en.aerztefuertiere.de/

at the shelter

Noniin, sitten onkin vissii aika vahan esitella kennelia, vai kutsuttakoon sita turvakodiksi. Kenneli ku on sellanen jotenki karu sana mummielesta..

Pawsien tilukset sijaitsevat siis Kreetan KaloHorion ulkopuolella serpenttiinitien varrella, joka mutkittelee vuorenrinnetta ylospain. Agioksesta, josta mina sinne ajan, kestaa matka sellaset 25-30min (johtunee ehka osittain myos kuskista)

Turvakoti ei todellakaan ulkopuolisesti katsottuna anna helpolla mielikuvaa sellasesta turvakodista millaseen ehka suomessa ollaan totuttu, mutta sielta kantautuva meteli ei kylla jata mitaan arvailujen varaan.
Minkaanlaista parkkipaikkaa ei tietenkaan ole, auton saa siit yleensa vapaasti jattaa hairitsemaan muita ohiajajia, yleensa tienvarteen.
Turvakoti  on tanavuonna uusittu, betonitiilista rakennettu hokkeli on karu, mutta olisittepa nahneet sen edellisen , kertovat tiluksen 3 vapaaehtoistyontekijaa. Tallahetkella tilojen kaikki rautaset osat, mm. hakit ja ovet on lennatetty suoraan tilaustyona Saksasta. Edelliset ruostuneet metalliverkostot, jotka ymparoivat vanhaa tilaa ja nain toimivat silloisina seinina on kasattu uuden kodin ulkopuolelle ja niita katsoessa voi vain kuvitella millanen se oli..  Naapuruston asukkaat ovat kuulemma myos valittaneet haukkumisesta ja betonitiiliseinat onneksi vahan velpottaa asiaa.

Turvakotiin tultaessa.

Turvakodissa on siis yhteensa 5 osiota. Ensimmainen iso tila, jossa on erillisia ns. syvennyksia, toimii kotina n. 15 pienikokoiselle koiralle, jotka saavat viipottaa vapaasti halujensa mukaan. Tasta tilasta loytyy iso rahtikontti joka on avoina ja jonne koirulit sitten pahan ilman tullen voivat menna sadetta suojaan. Pihalla on koiranpeteja ja vesiastioita. Virikkeita ei valitettavasti ole, mutta kyllahan viisaat koirat nytte tekemista keksivat.. hehe.

Sisalle mennessa on kaverit jo vastassa.

Nyt leikitaan!

Toinen osio on kaikista pienin, sen vieressa on rakennus, jossa sailyttetaan murkinat, laakkeet ja tavarat. Taman rakennuksen piha on koti 2 tilan isoimmalle koiralle, Black-Jackille ja Kingille. 

 King ja Black-Jack

Kolmas tila on periaatteessa koirien hakit, pitka kaytava jonka varrella on muistaakseni 4-5 “hakkia”, josta loytyy siis pieni ulkotila ja sitten erillinen betonista rakennettu sisatila. Niissa asuu n. 4-5 koiraa per yksio.
Neljas tila on “vapaa piha” tiluksien ylapuolella on siis iiiso aidattu alue, johon hakeissa asuvat koirat paastetaan paivaksi viipottamaan ja juoksentelemaan. Tyttokoirille ja poikakoirille on siis erillinen osio ja pihalle paasy onkin aikamoinen rumba, kun ekaksi osion 2, Jack ja King pistetaan sisalle odottamaan, etta muut pojat paasevat kulkemaan pikkupihan kautta ulkoilemaan (nain pyritaan valttaa mahdollisia tappeluita) Tytoilla on oma reittinsa, joten se helpottaa tyota.

 Kaytava jonka sivussa hakit ovat, Jack ihmettelee metelia.

 Hakin ulko-osio, ovi joka nakyy hiukan vie siatilaan jossa koirien pedit ovat.

Periaatteessa ajateltuna turvakoti on hyvin suunniteltu siihen maaraan koiria, mita se oikeasti olisi valmis pitamaan sisallaan. Mutta koska elukoita nyt on sellaset enemman kuin puolet liikaa on jouduttu kayttamaan mielikuvitusta, etta kaikilla olisi suhtkoht hyvat oltavat. Munmielesta siinakin ollaan onnistuttu resursseja nahden hyvin.

Viides tila on karanteeni, itse turvakodin vieressa oleva erillinen rakennus, jossa on 4 hakkia ja johon uudet tulokkaat joudutaan laittaa enen kuin ovat saaneet mahdolliset loiskarkoitteet ja  tarpeelliset sterilisaatiot tehtya. (Kaikki tilan koiran siis on madotettu, rokotettu, sirutettu ja leikattu) Senjalkeen hekin paasevat itse turvakotiin muitten kavereitten joukkoon. Koko paikka on tallahetkella siis kaikkia nurkkia myoten taynna!

 Karanteeni ja vanhat seinanpalaset.

 Rannalta pelastetut pennut odottavat madotusta ja lamminta sylia!

Tilat karanteenirakennuksesta katsotuuna, tuo ruskee laatikko on se kontti osiossa 1.

Taalta loytyy jokasortin persoonaa ja hannanheiluttajaa.

TURVAKOTI ON SIIS OMAN KOKEMUKSEN KAUTTA TODELLAKIN TORVALLINEN. VAPAAEHTOISTYONTEKIJAT PITAVAT KOIRISTA HUOLTA, RUOKKIVAT JA ULKOILUTTAVAT NIITA AINA VAIN KUN VOIVAT. TURVAKOTI EI KUITENKAAN OLE PARAS MAHDOLLINEN PAIKKA KOIRALLE, VAIKKA KYLLAHAN SE TIENVARRET VOITTAA. 

TURVAKODIN TARKOITUS ON SIIS HOITAA KOIRA KUNTOON FYYSISESTI SEKA HENKISESTI JA ETSIA SILLE UUSI RAKASTAVA KOTI. 

KOKO SEN LOPPUELAMAKSI.

Shelter stories

From. http://muttscomics.com/

HELP SINDI!

Talleen kaiken tan muun meiningin keskella pitaa tietty hankkia muutakin paanvaivaa! Esimerkiksi, kodin ettiminen naapurin kaltoinkohdeltulle koiralle. Kyllahan se kesa menee nainkin, no ei todellakaan en saa sielunrauhaa ennen kuin Sindille loytyy uusi koti.

 

Tallanen ihanuus on koytettyna meijan alakertalaisten pihalle. Eika siina mitaan, tytto ei koko paivana paase ulkoilmenaan saatikka liikkumaan 1,5m naruaan pitemmaksi! Ruokakin koostuu paasaantoisesti kuivasta leivankannoista.. Grrr... Viimekesan ja tankesan oon siis toiminut pikku Sindin ulkoiluttajana ja ruokkijana ja kertakaikkiaan ainoana ihmisena joka tuntuu tallahetkella valittavan hanesta! 

Ykspaiva kuulin Sindin murisevan ja ku kurkkasin ikkunasta nain alakertalaisen n.3-vuotiaan muksun pitavan sanomalehtee rullalla ja valmiina iskemassa Sindia kuonoon. Etta etta paastin raakasyn ja pikkupoika tais pissata housuun. Mokoma mukula! Ajatuksissa sitten vaa miettimaan mistakohan moinen poika on taman eleen oppinut, en uskalla edes miettia mita mahtaa olla perheen isa koiraparalle tehnyt! SOOO ANGRY!!! !!

Tanakesana sitten otin yhteytta paikalliseen elainsuojeluun ja heidan Facebook sivuilleen sitten saatiin ilmoitus Sindista ja eilisesta lahtien olen vastaanottanut mukavan maaran puheluita! Peukut siis pystyyn etta Sindi saa uuden hyvan kodin, missa siita pidetaan hyvaa huolta!

Sindi ja Tiikeri (minunnimeenakisu) poseeraa muikeesti kameralle. Kisu valitettavasti kanssa alakertalaisten lemmikki jota ei oo nyt vahaa aikaa nakyny.

Sindi on siis maailman ihanin ja lutusin kaltoinkohdeltu koiranalku joka pelkaa kamalasti ihmisia varsinkin miehia. Meidan ensitapaaminen oli hyvin murinaa ja haukuntaa, mutta onneksi monen monen makupalan ja lempeen sanan jalkeen ystavystyttiin, kylla se on sen arvosta!

hikea ja haukuntaa.

Noniin! Tositoimiin ollaan paasty. Tapsin PAWSin Katerinan tuossa viimeviikolla Kreetan Ammoudarassa josta oli tarkoitus jatkaa PAWSsin tiloihin, jotka sijaitsevat KaloHoriossa. Tapaaminen oli sovittu 6, mutta mina aikainen lintu olin siela jo 5... mutta mika siina ku tunnin piti odotella tallasissa maisemissa

Kuvassa siis Ammoudaran ranta. Asteita rapiat 34 VARJOSSA.

 Vahan maisemaa...

Ja tietenkin meitsin menopeli.

Katerinan saapuessa sitten hyppasin hanen autoonsa ja lastattiin Suomesta tuodut tarvikkeet mukaan. Olisitte nahneet ilmeen, kun naki tavaranpaljouden! Ihanaa!

Sitten saavuttiin PAWSsin tiloihin, joka siis oli ns. betohihokkeli vuoren rinteella, kaukaa jo kuulu haukunta ja minulle selvisi etta talla hetkella n. 15. koiran kennelissa on yhteensa 42 koiraa. SIIS 42!!! Ja vain pieni maara tiloilla olevista korista on suoraan kadulta pelastettuja. Suurin osa karvanaamoista on kuulemma takalaisten hylkaamia.. jattavat kuulemma yon pikkutunteina tilojen ulkopuolelle puuhun kiinni ja aamuihminen joka tulee 7 ruokkimaan kaverit loytaa sitten uuden tulokkaan jo odottamassa... voi tata ihmisten maailmaa.

Samana paivana paastiinkin tositoimiin, kun lahesella rannalla,pellolla on ilmoitettu nahdyksi koirapesueen. Emon seittemine lapsinee.

HALAUSIN OTTAA NE KAIKKI!
Ensi kerralla tarinaa pentujen pelastusoperaatiosta ja kennelin korista siihen asti kalinihta!