Talleen kaiken tan muun meiningin keskella pitaa tietty hankkia muutakin paanvaivaa! Esimerkiksi, kodin ettiminen naapurin kaltoinkohdeltulle koiralle. Kyllahan se kesa menee nainkin, no ei todellakaan en saa sielunrauhaa ennen kuin Sindille loytyy uusi koti.
Tallanen ihanuus on koytettyna meijan alakertalaisten pihalle. Eika siina mitaan, tytto ei koko paivana paase ulkoilmenaan saatikka liikkumaan 1,5m naruaan pitemmaksi! Ruokakin koostuu paasaantoisesti kuivasta leivankannoista.. Grrr... Viimekesan ja tankesan oon siis toiminut pikku Sindin ulkoiluttajana ja ruokkijana ja kertakaikkiaan ainoana ihmisena joka tuntuu tallahetkella valittavan hanesta!
Ykspaiva kuulin Sindin murisevan ja ku kurkkasin ikkunasta nain alakertalaisen n.3-vuotiaan muksun pitavan sanomalehtee rullalla ja valmiina iskemassa Sindia kuonoon. Etta etta paastin raakasyn ja pikkupoika tais pissata housuun. Mokoma mukula! Ajatuksissa sitten vaa miettimaan mistakohan moinen poika on taman eleen oppinut, en uskalla edes miettia mita mahtaa olla perheen isa koiraparalle tehnyt! SOOO ANGRY!!! !!
Tanakesana sitten otin yhteytta paikalliseen elainsuojeluun ja heidan Facebook sivuilleen sitten saatiin ilmoitus Sindista ja eilisesta lahtien olen vastaanottanut mukavan maaran puheluita! Peukut siis pystyyn etta Sindi saa uuden hyvan kodin, missa siita pidetaan hyvaa huolta!
Sindi ja Tiikeri (minunnimeenakisu) poseeraa muikeesti kameralle. Kisu valitettavasti kanssa alakertalaisten lemmikki jota ei oo nyt vahaa aikaa nakyny.
Sindi on siis maailman ihanin ja lutusin kaltoinkohdeltu koiranalku joka pelkaa kamalasti ihmisia varsinkin miehia. Meidan ensitapaaminen oli hyvin murinaa ja haukuntaa, mutta onneksi monen monen makupalan ja lempeen sanan jalkeen ystavystyttiin, kylla se on sen arvosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti