Tiiistai toivoa taynna! saavuin turvakotiin jotakuinkin kello 17.30. Aurinko paistoi viela kirkkaalta taivaalta ja lampoo oli sellaset 35 astetta, helleaaltoo taas luvassa. Paikanpaalla huomasin Joanin olevan myos saapunut, oli tullut kuulemma aikaisemmin laakitsemaan tarvittavat koirat, koska hanen pitaisi lahtea hakemaan tuttuaan kentalta. Vaihettiin pikaiset kuulumiset ja sitten lahdinkin viemaan karanteenin poikia ja tyttoja lenkille.
Ekaksi vein Gracen, rannalta loytyneen emon (jolla oli ne 7 pentua), koiraparka ei pelkoaan vaan oikee suostunut liikkumaan kun metrin kerrallaan ja kokoajan oli huoli takaisin. Ei sit oikee paastukkaa kunnolla lenkkeilee, mutta mita pakottamaan, saipahan ainakin tehtya tarpeensa.
Seuraavaksi olikin vuorossa iki-ihana Dylan! Pikkuruinen halipulaa poteva oranssi karvanaama. Dylanista vaikka kuvaa myohemmin (riemukseni huomasin vasta paikanpaalle, etta olin unohtanut kameran muistikortin himaa ARGH!) Dylan olikin sitten energisella paalla ja paastiin kavelee oikee reippaasti, kuumuuden takia ei kuitenkaan kauheen pitkalle potkitty.
Aikalailla normi paiva siis. NIIN VISSIIN. Ku oltiin saatu juoksevat asiat hoidettua ja rapsuttelut rapsuteltua oltiin muitten vapaaehtoisten kanssa lahtemassa jo kotio kun kappas! Ei siina muuta oikee ehtiny ajatella kun ykskaks joku huus etta kukas tuolla on!? NIINA 25 MINUUTTINA KUN OLIN ALHAALTA YLOS KAVELLY OLI JOKU SANKARI TULLUT JA DUMPANNUT KOIRANSA PIHAMAALLE PUUHUN KIINNI JA KAASUTTANUT TIEHENSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Silman suurina sitten ihmeteltiin labbisken nakosta isoo mustaa uroskoiraa joka katteli meita samallalailla takaisin oksien varjosta.
Ei siina muu auttanu ku viera koiraparka karanteenin. Vetta ja ruokaa tietenkin annettiin. Grace joutu harmikseen sapelihampaisten pentujensa pariin (kun ennen se oli eri tiloissa) niin saatii sillalailla raivattua tilaa uudelle tulokkaalle..
Ja jos viimekerralla sanoin etta turvakoti on taynna niin nyt se sitte jo pursuu yli!
 |
| Hello There! |
Ekaksi vein Gracen, rannalta loytyneen emon (jolla oli ne 7 pentua), koiraparka ei pelkoaan vaan oikee suostunut liikkumaan kun metrin kerrallaan ja kokoajan oli huoli takaisin. Ei sit oikee paastukkaa kunnolla lenkkeilee, mutta mita pakottamaan, saipahan ainakin tehtya tarpeensa.
Seuraavaksi olikin vuorossa iki-ihana Dylan! Pikkuruinen halipulaa poteva oranssi karvanaama. Dylanista vaikka kuvaa myohemmin (riemukseni huomasin vasta paikanpaalle, etta olin unohtanut kameran muistikortin himaa ARGH!) Dylan olikin sitten energisella paalla ja paastiin kavelee oikee reippaasti, kuumuuden takia ei kuitenkaan kauheen pitkalle potkitty.
 |
| too hot to dance. |
Aikalailla normi paiva siis. NIIN VISSIIN. Ku oltiin saatu juoksevat asiat hoidettua ja rapsuttelut rapsuteltua oltiin muitten vapaaehtoisten kanssa lahtemassa jo kotio kun kappas! Ei siina muuta oikee ehtiny ajatella kun ykskaks joku huus etta kukas tuolla on!? NIINA 25 MINUUTTINA KUN OLIN ALHAALTA YLOS KAVELLY OLI JOKU SANKARI TULLUT JA DUMPANNUT KOIRANSA PIHAMAALLE PUUHUN KIINNI JA KAASUTTANUT TIEHENSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Silman suurina sitten ihmeteltiin labbisken nakosta isoo mustaa uroskoiraa joka katteli meita samallalailla takaisin oksien varjosta.
Ei siina muu auttanu ku viera koiraparka karanteenin. Vetta ja ruokaa tietenkin annettiin. Grace joutu harmikseen sapelihampaisten pentujensa pariin (kun ennen se oli eri tiloissa) niin saatii sillalailla raivattua tilaa uudelle tulokkaalle..
Ja jos viimekerralla sanoin etta turvakoti on taynna niin nyt se sitte jo pursuu yli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti