Keskiviikko

Nyt on ollu pitka paussi nimittain on vierahtanyt kokonaiset kolme paivaa, et en oo kayny kurviksessa, mutta tanaan taas paasi haukuttavaksi :)

Paikanpaalla kaikki naytti sujuvat hyvin, mutta uusia tulokkaita oli jalleen tullut. Iso Husky-neiti oli dumpattu kuulemma tilojen ulkopuolelle ja Mandi oli hanet sielta edesta sitten aamulla loytanyt. Muuten hyvakuntonen kaveri, mutta liikalihava ja punkikas (voiko noin sanoa?) kelatkaa mika fiilinki on olla Huskyn turkilla taala 35 asteen helteessa. Tippuu hiki jo pelkasta ajattelusta...

Siberia Husky niille, jotka ei tieda. Kuva by Google.

Neiti Husky tai siis rouva on nimetty Haidiksi. Heidi tuttavallisesti suomeksi. Haidin lisaksi tilojen ulkopuolelle oli tupsahnanut 2 noin kammenen kokoista mustaa vikisevaa palloa! Voi hellyytta kun paasin hakkiin kattomaan niita karvapalloja ja syleilemaan. Koira vauvoja kattellessa ei voi ymmartaa miten ihminen voi olla niin julma ja tunnevammanen, etta haluaa eroo sellasista pikkusista! Kyseiset siskokset oli onneksensa kuitenkin tuotu tilalle, tai siis jatetty. Koska takalaisilla on alyton logiikka heittaa elainpentuja roskikseen. KYLLA ELAVIA OTUKSIA ROSKIIN MIETTIKAAN SITA!

Pojat ylapihalla kirmailemassa vapaina. (aidatussa alueessa siis)

Pallot oli hyvin ihmisystavallisia ja kaipasi syliin lampoon, minka tosiaan ymmartaa neljaviikkoisesta koiranpennusta. Pienen koiran tuoksu on maailman suloisin asia, vaikkakin nama nassut lemusivat vahvasti passinmaidolle (sita annetaan koiranpannuille, jos emon maitoa ei ole saatavilla. Se sopii kuulemma paremmin pennun vatsalle lehmanmaidon sijaan.)

Tina vetaa sikunaa.

Viimekertoina ollaan saatu melkein kaikki ykkososion 15 koiraa pihalle lenkille samana paivana ja oon siita aika happyhappy. Oon naas raahannu apujoukkoja mukaani! ISO kiitos siis heille! Kylla sen huomaa heti fiilingissa kun kaikki karvakaverit on paassy ulkomaastoon kappailee. Koirien ylimaarainen stressi ja haslaaminen haviaa kokonaan ja turhilta rajahdyksilta valtytaan. Ajatelkaa itteenne, jos olisitte koira ja joutuisitte asumaan samassa kodissa 14 muun hannanhailuttajan kanssa. Ougosh.

Mia nayttaa Tessalle taivaan merkit, Shaila saestaa ja Tina parka yrittaa nukkua.

Semmista viela, ett Sindille, josta kerroin aijemmin on loytynyt koti! Ja tulevana sunnuntaina matka siis vie Heraklioniin, jossa luovutan hanet vietavaksi Ios-saarelle! Ensi kerralla siita tarinaa! Adios!

Canine Leishmaniasis.

Kuten ennen mainitsinkin KAIKKILLE turvakotiin tulleille koirille on tehty kunnon tsekappi, laakitty, madotettu, sirutettu, leikattu jne. Niin, etta karvakamut ovat valmiita ja terveita aloittamaan uuden elaman uudessa perheessa semmosen loydyttya.

Valitettavasti kaikkien korien terveys ei ikina palaudu ennalleen. Kuten ihmisilla myos heillakin voi nimittain olla diabetes, sydansairauksia ym. Kaikista yleisin ja harmillisin sairaus, mika varsinkin etelan maissa yleensa tavataan on koirien Leishmaniaasi. Sita esiintyy valitettavasti muutamalla PAWSien turviksen koirallakin.

Leishmania loista ei pystytä poistamaan kokonaan koiran kehosta, joten joudutaan tyytymään taudin etenemisen jarruttamiseen ja koiran vastustuskyvyn lisäämiseen. Tehokkaita hoitomenetelmiä on onneksi olemassa ja niillä pystytään jarruttamaan taudin kulkua.

 Lisaa tietoa Leishmaniaasista suomeksi>  http://www.animalsrescue.fi/?cat=33 seka
                                                       http://www.petvetkamu.com/kirjoituksia_files/Leishman.htm

Alueet, joissa Leishmaniaasia tavataan. Kuva Google.

"Koirien leishmaniaasi (Canine leishmaniasis, Sand fly disease) on koirilla esiintyvä leishmaniaaseihin kuuluva tartuntatauti, joka on pääasiallisesti hietasääsken levittämä. Koirilla tauti havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1903. Vuonna 1940 arvioitiin, että 40 prosentilla Rooman alueella sijaitsevilla koirilla olisi kyseinen tauti. Vuonna 2007 tehdyissä tutkimuksissa 29,9 % Etelä-Italian kenneleissä olevista koirista sai positiivisen tuloksen leismaniaasitesteistä. Leismaniaasia tavataan Välimeren alueella. Leismaniaasin itämisaika on kuukausista vuosiin, joten sen toteaminen on vaikeaa. Myös eri testausmuodot ja niiden tehokkuudet vaihtelevat. Eri järjestöt suosittelevatkin Italiasta ja Välimeren alueelta tuotujen koirien vuosittaista testausta taudin varalta. Yhdysvalloissa tautia tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Leismaniaasia on tavattu Yhdysvalloissa kettukoirilla ja spinonella. Yhdysvalloissa Center for Disease Control and the Companion Animal Parasite Council:n mukaan leismaniatartunnan saanut koira tulisi lopettaa. Tautia on myös tavattu Etelä-Amerikassa.

Kuva. Google

Tauti leviää pääasiallisesti hietasääskien välityksellä, mutta tartunta voi tapahtua myös koirien kirppujen kautta. Tauti ei leviä pisaratartuntana. Leismaniatartunta ei ole koiralle fataali."

txt sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Koirien_leishmaniaasi

Kuva. Google.

 Leismaniaasin oireet jaetaan kahteen luokkaan; iho-oireet ja sisäelinoireet. Kumpiakin voi esiintyä yhtä aikaa koirassa. Sairaus alkaa yleensä iho-oireina. Taudin edetessä oireita tulee lisää ja ne pahenevat.

Oireita ovat muun muassa:

       Iho-oireet

• ihovammat
• turkin lähtö
• haavainen ihotulehdus (ulcerative dermatitis)
• kesivä, hilseilevä ihotulehdus (exfoliative dermatitis)

        Sisäelinoireet

• turvonneet rauhaset
• silmämääräiset oireet:
  • asteittainen painonlasku ja ruokahaluuttomuus
  • nenäverenvuodot (epistaxis)
  • munuaisongelmat (lisääntynyt juominen ja virtsaus)

  Muita oireita

• ripuli
• kuumeilu

Tällä hetkellä tehokkain testaustapa on PCR-menetelmä

cute or what!?

Saanko esitella teille mun tanhetkisen feivoritin..

Arvatkaa mika kuumotus on meneilla palaanko suomeen yksin vai kaksin <3

WOOOF!

Energgginen paiva! Ja paljon hyvia uutisia! Ensinnakin eras nainen Saksasta on kiinnosutnut adoptoimaan Dylanin! Pikku syliDylan! Joan kyseli tietaisinko ketaan, joka on lentamassa Saksaan tassa lahiaikoina, mutta valitettavasti ei oo haisuukaa.

Hankalinta koiran ulkomaan adoptiossa onki loytaa matka-kummi, joka ottaa hommakseen huolehtia ja vieda koira paikasta aaa paikkaan bee. Vaikka toisaalta asiahan on luultua helpompi. Koiran kuljetuskoppaan vaan merkataan kummin (matkustajan) nimi, niin kuin joka ikiseen laukkuun, joka menee ruumaan. Niin ja kummi tietenkin pitaa hallussaan koiran papereita lennon ajan. Mutta lyhyesti ja ytimekkaasti kummi huolehtii, etta koira pistetaan koneeseen, lentaa normaalisti reittinsa, maaranpaassa odottaa, etta karvakaveri tuodaan (ei, koiria ei laiteta matkalaukkuhihnalle) ja luovuttaa hanet sitten vastassa olevalle uudelle perheelle, muulle, joka on siela ottamassa vastuun koirasesta. Ja voila! niin on homma hoidettu! Joten kaikki jotka matkustaa lomalle, tyomatkalle, muutenvaan olkaa yhteydessa kyseisen maan sheltereihin ja ilmaiskaa pystyvanne toimimaan matkakummina jos vain kykenette! Maksu asiat kun pitaisivat olla kunnossa sheltereitten puolelta.

Lisaa lentavista koirista> http://www.toydogs.net/skky/airlines_pet.htm

Energiapallo Trisha.

Seuraavaksi! Pawssien Katerina on kuulemma saanut eraan paikallisen valokuvaajan innostumaan valokuvaamaan kaikki turvakodin karvanaamat! Niin etta saatais uusia tuoreita kuvia PAWSin adopio sivuille ja nain mahdolliset adoptioperheet innostumaan, kuva on kuitenki tarkein valtti. Ja taala niita sopolaisia kuitenkin riittaa!

Veljen rokitys sessiot menossa?

Ja 7/heaven puntueen musta pallero voi hyvin! Ei ole kuulemma aihetta huoleen! Gracekin, seiskapentueen emokin alkaa jo tottumaan meihin ihmisiin ja heiluttelee innostuneesti hantaansa ulos lahtiessaan! Vaikka ei han viela hirmu kauas turviksesta uskalla kuitenkaan menna ja ohikulkevat autot aiheuttaa edelleen  paniikkikohtauksia, mutta hiljaa hyvaa tulee!

paiva kerrallaan.

Sinne meni sekin viikko, jotenki todella nopeesti mun makuuni. Turvakodissa paivat on kulunu suht koht leppoisasti normaalii rytmiaan. Koiria on jouduttu ikava kylla siirtelemaan paikasta toiseen remontin takia ja se on saanut karvakaverit hiukan stressaantuneiksi.

Karanteenin lattiat on lakattu, niin etta ne saadaan helpommin siivottua ja itse turviksessakin alkaa jo systeemi nayttamaan hyvalta. Katot ollaan saatu paikoilleen pitamaan paikan varjosena ja vilposena, koirille sopivana.

Ihana Dylan! karanteenissa edelleen..

Karanteenin rempan myota sen asukin on jouduttu valiaikaisesti sijoittamaan turviksen tiloihin, erillisiin itserakennettuihin hokkeleihin niin, etta koirat pysyisivat kuitenkin erillaan muista. Grace-mamma on saanut jalleen oman rauhan energiapalloistaan ja 7-pentua on sijoitettu kahteen erilliseen tilaan.

Miten sellasesta maarasta pikkukoiria voi lahteekki niin paljon aanta!  Pikkuiset on kasvanukki hirmuisesti, siita kun saapuivat pawssien tiloihin. Pennut voivat muuten mainiosti erasta surullista tapausta lukuunottamatta.

Luigi  ja Shilah ihmettelee 7/pentueen kolmosia. (poikaset valiaikaisessa karanteenissa)

Pikkuinen poikakoira, jolle matolaakitys ei tunnu tepsivan, tai sitten kyse on jostain vakavammasta. Maha pullottaa tosi pahasti tai sanoisko pikemminkin, etta pentu on kun jalkapallon nielassu. Mika tietenkin kuullostaa varmasti todella hupaisalta, mutta on valitettavasti erittain vaarallinen ja jopa tappava asia. Senlisaksi pelataan, etta pikkuruisella on kovat kivut, mutta elainlaakariin ollaan menossa ja peukut pidetaan pystyssa! 

Pusuja kaikille!

BLACK-JACK

Nain perjantai-illan kunniaksi haluan esitella teille eraan koiran, jonka taival pawssien tiloille on ollut pitka ja raskas, mutta loppua myoten onnellinen!

Lady and gentlemen let me introduce you to... BLACK-JACK!

Black-Jack on tilan vanhin, raihnasin mutta sydamellisin koiravanhus, jonka elama kodittomana sai rajun kaanteen hanen pudottuaan rakennustyomaan kivihiilitervakaivoon.

Eras pawssien tiluksilla tyoskenteleva nainen oli eraana iltava viemassa omaa koiraansa ulos ja kavellyt eraan rakennustyomaan ohitse, kappaillessaan han oli kuullut omituista aanta lahelta ja oman koiran saattelemana sitten loytanyt tiensa kaivon suulle, kurkistanut alas ja huomannut pohjalla makaavan koiran.

Black-Jack kaivon pohjalla, kuva pawssien facebook sivulta.

Ilta oli jo hamartymassa, mutta pohjalla nakyva pieni liike sai hanet halyyttamaan paikalle poliisit, palomiehet ja kaikki mahdolliset naapuruston ihmiset. Naurettavinta tassavaiheessa oli, etta kukaan soitetuista elainlaakareita ei ollut innokas tulemaan auttamaan tata koiraparkaa! Tunteja kului ja kysymys miten koiran saataisiin ylos alkoi olla jo halyyttava. Viimein eras naapurin rouva laskeutui kaivoon auttaakseen koiraa (huomatkaa, etta kukaan poliiseista tai palomiehista tahan hommaan ei ryhtynyt). Asiaa kuitenkin vaikeutti, etta koirapolo oli puolet ruumiistaan kiinni maassa kun liimattuna. Stressaantuneena koira yritti itse paasta pois ja sen myota puolet ihosta jai kiinni maahan..

Lopulta koira saatiin noustettua kaivosta ja Gra Ligiasta tullut ainoa elainlaakari tarkasti taman ja ilmoitti sen olevan erittais huonossa kunnossa, taynna punkkeja, tervanen luihinsa asti ja tietenkin peloissaan.


Hanet vietiin turvaan eika kukaan todellakaan osottanyt hanen selviavan aamuun asti. Mutta toisin kuitenkin kavi. Ei ole koiraan karvoihin katsomista. Black-Jack tokeni kuin tokenikin hitaasti mutta varmasti!

Vuoteen oma, kuva pawssien facebook sivulta.

Pikkuhiljaa koiravanhus kuitenkin alkoi syomaan ja juomaan oma-aloitteisesti. Kavely tuotti hankaluuksia ian ja kokemuksen takia, mutta nyt jo paalle 11-vuotias jatti selvisi hengissa, mika on tarkeinta! 
Tervan lahteminen turkista oli ehka se hankalin osuus, siihen kun ei auttanut kuulemma mikaan!

Tervanen kaveri, kuva pawssien facebook sivuilta.

Kun Jack vihdoin sai voimia pysyakseen pystyssa ja suuri hengenhata oli takanapain, siirrettini hanet pawssien tiloille tokenemaan ja jatkamaan elamaansa normaalina koiravanhuksena yhdessa uusien kavereittensa kanssa.


Itse seurasin Jackin hetkia alusta asti facen kautta (on se fb sittenki aika hieno juttu) ja ilokseni sain tanakesana tavata taman paalle 11-vuotiaan leppoisan jattilaisen ihan livenaki ja voi etta voin sanoa, etta ei ikina uskoisin, etta han on kokenut niinkin kovan elaman. Niin rauhallinen ja ihmisystavallinen han on!

Black-Jack muutaman viikko sitten <3 foto by meh.

Sellainen onnellinen loppu tallakertaa! Naita kiitos lisaa!
Ai etta mistako nimitys Black-Jack?








Ja sitten viela sama tarina englanniksi, pawssien Jackin kansiosta>


Last week Katerina, a volunteer of PAWS Crete, found an old dog fallen into a shaft full of tar and he was stucked there for many hours until she heard him. They called the police and fire brigade to help them, the dog was very stressed and no vet was ...willing to come to help the dog, one vet told them to put him to sleep, at the end her neighbor, Amalia went into the shaft to help him and try to unstuck him. They finally managed to take him out after 3 hours and the vet from Gra Ligia came to see the dog, the only one who was willing to help them. Most of the tar is off, They put lot of baby oil on him and bathed him, he was also full really full of ticks. He is eating and drinking normally and they are waiting the blood tests to show if he has lismaniasi, he is taking antibiotics and vitamins because he is very thin and propably he has erlichiosi

2nd of July 2011
Black Jack is not doing well and Joan is pretty sure he is not going to make it – she has been expecting to find him dead each time she arrives at the shelter for the last few days. He's been to two vets and there is nothing more we can do but keep rehydrating him and hope he can start to eat soon and the antibiotics kick in. He has an infection but they don't know what kind of infection exactly (Joan is wondering if it's septicemia). We're fighting a losing battle with the flies and heat there and although we rigged up shade with the blue sheeting and put a mosquito net over his kennel he sometimes just goes out of his bed or kennel to pee or poop and then lies on the stones being eaten alive by flies.

Joan asked Celine if she could bring him to her apartment and she agreed so he's now settled in there and cool and comfortable and, as the apartment has mosquito screens on all the doors and windows there, and, most no flies.
His nose bleeds from time to time - the vet said that's from the heat because of his blood problems.

He has absolutely no power in his legs, can't even stand up, and was just limp as Joan carried him so we don't expect him to survive but Joan won’t give up if he doesn't.

Joan gave him a little of the chicken juice and he has incontinence pads on top of his duvet so he can just pee or poop where he lies and still be kept clean and dry.

4th of July 2011

Black Jack is doing a little bit better today, eating and drinking on his own again and his wounds starts to heal..

5th of July.
Just got an txt from Joan: Black Jack is walking!!

We will keep you updated.

R.I.P

Haluatteko kuulla tarinan?

Olipa keran ihminen, joka hankki itselleen koiran, sopon pikupennun. Vuodet kuluivat ja koira kasvoi ja kasvoi ja kasvoi kunnes se oli jo nin iso etta se ei mahtunut enaan pienen ihmisen kotiin. Ihminen hammastyi niin isoa koiraansa ja paatti heivata sen pellolle, mita han niin isolla koiralla muka tekisi?


Niin koira jai yksin. Tyttokoira. Jatetty, nalissaan ja leikkaamaton. Aika jatkoi menoaan ja tyttokoira sailyi hengissa, itsenaisesti, soi vahan sielta sun taalta mita roskiksista loysi. Elaman kiertokulun mukaan hanen aika tulla sukukypsaksi tayttyi ja ensimmaisen sulhasehdokkaan eteen sattuessa tapahtui se minkatakia kaiki elava taala on olemassa.


Kuukakaudet kuluivat ja pian olikin pesan etsimisen aika. Siihen asti tyttokoira oli selvinnyt elamassaan yksin.

Sitten koitti h-hetki. Tuskissaan pienessa pesassaan han kamppaili kipujaan vastaan synnyttaessaan pienokaisensa tahan maailmaan. Mutta maailma on karu paikka ja kivut viela karummat. Varsinkin kivut jotka ovat ihmisten aiheuttamat.


Paikalle sattunut ihmiskunnan olio kun oli paattanyt nayttaa julman voimansa ja oli sytyttanyt synyttavan tyttokoiran tuleen. 


Emon ja syntyneitten pentujen karmivat kivunhuudot kaikuivat kauas liiankin kauan, kunnes vaikenivat ikuisesti.
Kaskaiden raskas soitto jatkui paahtavan auringon alla.

Ja elain nimeltaan ihminen jatkoi omaa pienta elamaansa.

Sellanen tarina, tassavaiheessahan voisin tietenkin paljastaa etta ei tama mikaan tarina ollut. 
Tama on jokaista yksityiskohtaansa myoten taysin totta.
Ja tama tapahtui taala, Kreikan Lesvoksella 8.8.2011.

So this is the ugly thruth?

Tiiistai toivoa taynna! saavuin turvakotiin  jotakuinkin kello 17.30. Aurinko paistoi viela kirkkaalta taivaalta ja lampoo oli sellaset 35 astetta, helleaaltoo taas luvassa. Paikanpaalla huomasin Joanin olevan myos saapunut, oli tullut kuulemma aikaisemmin laakitsemaan tarvittavat koirat, koska hanen pitaisi lahtea hakemaan tuttuaan kentalta. Vaihettiin pikaiset kuulumiset ja sitten lahdinkin viemaan karanteenin poikia ja tyttoja lenkille.

Hello There!

Ekaksi vein Gracen, rannalta loytyneen emon (jolla oli ne 7 pentua), koiraparka ei pelkoaan vaan oikee suostunut liikkumaan kun metrin kerrallaan ja kokoajan oli huoli takaisin. Ei sit oikee paastukkaa kunnolla lenkkeilee, mutta mita pakottamaan, saipahan ainakin tehtya tarpeensa.

Seuraavaksi olikin vuorossa iki-ihana Dylan! Pikkuruinen halipulaa poteva oranssi karvanaama. Dylanista vaikka kuvaa myohemmin (riemukseni huomasin vasta paikanpaalle, etta olin unohtanut kameran muistikortin himaa ARGH!) Dylan olikin sitten energisella paalla ja paastiin kavelee oikee reippaasti, kuumuuden takia ei kuitenkaan kauheen pitkalle potkitty.

too hot to dance.

Aikalailla normi paiva siis. NIIN VISSIIN. Ku oltiin saatu juoksevat asiat hoidettua ja rapsuttelut rapsuteltua oltiin muitten vapaaehtoisten kanssa lahtemassa jo kotio kun kappas! Ei siina muuta oikee ehtiny ajatella kun ykskaks joku huus etta kukas tuolla on!? NIINA 25 MINUUTTINA KUN OLIN ALHAALTA YLOS KAVELLY OLI JOKU SANKARI TULLUT JA DUMPANNUT KOIRANSA PIHAMAALLE PUUHUN KIINNI JA KAASUTTANUT TIEHENSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Silman suurina sitten ihmeteltiin labbisken nakosta isoo mustaa uroskoiraa joka katteli meita samallalailla takaisin oksien varjosta.

Ei siina muu auttanu ku viera koiraparka karanteenin. Vetta ja ruokaa tietenkin annettiin. Grace joutu harmikseen sapelihampaisten pentujensa pariin (kun ennen se oli eri tiloissa) niin saatii sillalailla raivattua tilaa uudelle tulokkaalle..

Ja jos viimekerralla sanoin etta turvakoti on taynna niin nyt se sitte jo pursuu yli!

PLEASE SING AND SHARE, IS VERY IMPORTANT TO ALL STRAYS IN EUROPE

http://eu-protest1-en.aerztefuertiere.de/

at the shelter

Noniin, sitten onkin vissii aika vahan esitella kennelia, vai kutsuttakoon sita turvakodiksi. Kenneli ku on sellanen jotenki karu sana mummielesta..

Pawsien tilukset sijaitsevat siis Kreetan KaloHorion ulkopuolella serpenttiinitien varrella, joka mutkittelee vuorenrinnetta ylospain. Agioksesta, josta mina sinne ajan, kestaa matka sellaset 25-30min (johtunee ehka osittain myos kuskista)

Turvakoti ei todellakaan ulkopuolisesti katsottuna anna helpolla mielikuvaa sellasesta turvakodista millaseen ehka suomessa ollaan totuttu, mutta sielta kantautuva meteli ei kylla jata mitaan arvailujen varaan.
Minkaanlaista parkkipaikkaa ei tietenkaan ole, auton saa siit yleensa vapaasti jattaa hairitsemaan muita ohiajajia, yleensa tienvarteen.
Turvakoti  on tanavuonna uusittu, betonitiilista rakennettu hokkeli on karu, mutta olisittepa nahneet sen edellisen , kertovat tiluksen 3 vapaaehtoistyontekijaa. Tallahetkella tilojen kaikki rautaset osat, mm. hakit ja ovet on lennatetty suoraan tilaustyona Saksasta. Edelliset ruostuneet metalliverkostot, jotka ymparoivat vanhaa tilaa ja nain toimivat silloisina seinina on kasattu uuden kodin ulkopuolelle ja niita katsoessa voi vain kuvitella millanen se oli..  Naapuruston asukkaat ovat kuulemma myos valittaneet haukkumisesta ja betonitiiliseinat onneksi vahan velpottaa asiaa.

Turvakotiin tultaessa.

Turvakodissa on siis yhteensa 5 osiota. Ensimmainen iso tila, jossa on erillisia ns. syvennyksia, toimii kotina n. 15 pienikokoiselle koiralle, jotka saavat viipottaa vapaasti halujensa mukaan. Tasta tilasta loytyy iso rahtikontti joka on avoina ja jonne koirulit sitten pahan ilman tullen voivat menna sadetta suojaan. Pihalla on koiranpeteja ja vesiastioita. Virikkeita ei valitettavasti ole, mutta kyllahan viisaat koirat nytte tekemista keksivat.. hehe.

Sisalle mennessa on kaverit jo vastassa.

Nyt leikitaan!

Toinen osio on kaikista pienin, sen vieressa on rakennus, jossa sailyttetaan murkinat, laakkeet ja tavarat. Taman rakennuksen piha on koti 2 tilan isoimmalle koiralle, Black-Jackille ja Kingille. 

 King ja Black-Jack

Kolmas tila on periaatteessa koirien hakit, pitka kaytava jonka varrella on muistaakseni 4-5 “hakkia”, josta loytyy siis pieni ulkotila ja sitten erillinen betonista rakennettu sisatila. Niissa asuu n. 4-5 koiraa per yksio.
Neljas tila on “vapaa piha” tiluksien ylapuolella on siis iiiso aidattu alue, johon hakeissa asuvat koirat paastetaan paivaksi viipottamaan ja juoksentelemaan. Tyttokoirille ja poikakoirille on siis erillinen osio ja pihalle paasy onkin aikamoinen rumba, kun ekaksi osion 2, Jack ja King pistetaan sisalle odottamaan, etta muut pojat paasevat kulkemaan pikkupihan kautta ulkoilemaan (nain pyritaan valttaa mahdollisia tappeluita) Tytoilla on oma reittinsa, joten se helpottaa tyota.

 Kaytava jonka sivussa hakit ovat, Jack ihmettelee metelia.

 Hakin ulko-osio, ovi joka nakyy hiukan vie siatilaan jossa koirien pedit ovat.

Periaatteessa ajateltuna turvakoti on hyvin suunniteltu siihen maaraan koiria, mita se oikeasti olisi valmis pitamaan sisallaan. Mutta koska elukoita nyt on sellaset enemman kuin puolet liikaa on jouduttu kayttamaan mielikuvitusta, etta kaikilla olisi suhtkoht hyvat oltavat. Munmielesta siinakin ollaan onnistuttu resursseja nahden hyvin.

Viides tila on karanteeni, itse turvakodin vieressa oleva erillinen rakennus, jossa on 4 hakkia ja johon uudet tulokkaat joudutaan laittaa enen kuin ovat saaneet mahdolliset loiskarkoitteet ja  tarpeelliset sterilisaatiot tehtya. (Kaikki tilan koiran siis on madotettu, rokotettu, sirutettu ja leikattu) Senjalkeen hekin paasevat itse turvakotiin muitten kavereitten joukkoon. Koko paikka on tallahetkella siis kaikkia nurkkia myoten taynna!

 Karanteeni ja vanhat seinanpalaset.

 Rannalta pelastetut pennut odottavat madotusta ja lamminta sylia!

Tilat karanteenirakennuksesta katsotuuna, tuo ruskee laatikko on se kontti osiossa 1.

Taalta loytyy jokasortin persoonaa ja hannanheiluttajaa.

TURVAKOTI ON SIIS OMAN KOKEMUKSEN KAUTTA TODELLAKIN TORVALLINEN. VAPAAEHTOISTYONTEKIJAT PITAVAT KOIRISTA HUOLTA, RUOKKIVAT JA ULKOILUTTAVAT NIITA AINA VAIN KUN VOIVAT. TURVAKOTI EI KUITENKAAN OLE PARAS MAHDOLLINEN PAIKKA KOIRALLE, VAIKKA KYLLAHAN SE TIENVARRET VOITTAA. 

TURVAKODIN TARKOITUS ON SIIS HOITAA KOIRA KUNTOON FYYSISESTI SEKA HENKISESTI JA ETSIA SILLE UUSI RAKASTAVA KOTI. 

KOKO SEN LOPPUELAMAKSI.

Shelter stories

From. http://muttscomics.com/

HELP SINDI!

Talleen kaiken tan muun meiningin keskella pitaa tietty hankkia muutakin paanvaivaa! Esimerkiksi, kodin ettiminen naapurin kaltoinkohdeltulle koiralle. Kyllahan se kesa menee nainkin, no ei todellakaan en saa sielunrauhaa ennen kuin Sindille loytyy uusi koti.

 

Tallanen ihanuus on koytettyna meijan alakertalaisten pihalle. Eika siina mitaan, tytto ei koko paivana paase ulkoilmenaan saatikka liikkumaan 1,5m naruaan pitemmaksi! Ruokakin koostuu paasaantoisesti kuivasta leivankannoista.. Grrr... Viimekesan ja tankesan oon siis toiminut pikku Sindin ulkoiluttajana ja ruokkijana ja kertakaikkiaan ainoana ihmisena joka tuntuu tallahetkella valittavan hanesta! 

Ykspaiva kuulin Sindin murisevan ja ku kurkkasin ikkunasta nain alakertalaisen n.3-vuotiaan muksun pitavan sanomalehtee rullalla ja valmiina iskemassa Sindia kuonoon. Etta etta paastin raakasyn ja pikkupoika tais pissata housuun. Mokoma mukula! Ajatuksissa sitten vaa miettimaan mistakohan moinen poika on taman eleen oppinut, en uskalla edes miettia mita mahtaa olla perheen isa koiraparalle tehnyt! SOOO ANGRY!!! !!

Tanakesana sitten otin yhteytta paikalliseen elainsuojeluun ja heidan Facebook sivuilleen sitten saatiin ilmoitus Sindista ja eilisesta lahtien olen vastaanottanut mukavan maaran puheluita! Peukut siis pystyyn etta Sindi saa uuden hyvan kodin, missa siita pidetaan hyvaa huolta!

Sindi ja Tiikeri (minunnimeenakisu) poseeraa muikeesti kameralle. Kisu valitettavasti kanssa alakertalaisten lemmikki jota ei oo nyt vahaa aikaa nakyny.

Sindi on siis maailman ihanin ja lutusin kaltoinkohdeltu koiranalku joka pelkaa kamalasti ihmisia varsinkin miehia. Meidan ensitapaaminen oli hyvin murinaa ja haukuntaa, mutta onneksi monen monen makupalan ja lempeen sanan jalkeen ystavystyttiin, kylla se on sen arvosta!

hikea ja haukuntaa.

Noniin! Tositoimiin ollaan paasty. Tapsin PAWSin Katerinan tuossa viimeviikolla Kreetan Ammoudarassa josta oli tarkoitus jatkaa PAWSsin tiloihin, jotka sijaitsevat KaloHoriossa. Tapaaminen oli sovittu 6, mutta mina aikainen lintu olin siela jo 5... mutta mika siina ku tunnin piti odotella tallasissa maisemissa

Kuvassa siis Ammoudaran ranta. Asteita rapiat 34 VARJOSSA.

 Vahan maisemaa...

Ja tietenkin meitsin menopeli.

Katerinan saapuessa sitten hyppasin hanen autoonsa ja lastattiin Suomesta tuodut tarvikkeet mukaan. Olisitte nahneet ilmeen, kun naki tavaranpaljouden! Ihanaa!

Sitten saavuttiin PAWSsin tiloihin, joka siis oli ns. betohihokkeli vuoren rinteella, kaukaa jo kuulu haukunta ja minulle selvisi etta talla hetkella n. 15. koiran kennelissa on yhteensa 42 koiraa. SIIS 42!!! Ja vain pieni maara tiloilla olevista korista on suoraan kadulta pelastettuja. Suurin osa karvanaamoista on kuulemma takalaisten hylkaamia.. jattavat kuulemma yon pikkutunteina tilojen ulkopuolelle puuhun kiinni ja aamuihminen joka tulee 7 ruokkimaan kaverit loytaa sitten uuden tulokkaan jo odottamassa... voi tata ihmisten maailmaa.

Samana paivana paastiinkin tositoimiin, kun lahesella rannalla,pellolla on ilmoitettu nahdyksi koirapesueen. Emon seittemine lapsinee.

HALAUSIN OTTAA NE KAIKKI!
Ensi kerralla tarinaa pentujen pelastusoperaatiosta ja kennelin korista siihen asti kalinihta!

Giassu!

Pikapaivitys kreikasta, jossa kuten huomaatte ei toimi suomen aakkoset. Tastahan tuleeki sitten mukavan luettavaa tekstia.


Paivia takana jjo nelja kappaletta, tavaroiiden tuominen tanne ei joutanut minkaanlaiseen jatkotoimenpiteeseen, vaikka siita stessasinki, monitorin takana istuvat miehet eivat siis kiinnittaneet minkaanlaista mielenkiintoa 2 tapotaytee matkalaukulliseen koiranruokaa ja laakkeita! Voin vain kuulla kummastuneet naurunsa tanne asti...
Olin ma kuitenki varmuuden vuoksi laittanut laukkuihin laput, jossa luki tavaroiden lahde ja maaranpaa, jos joku tullimies niita olisi mennyt availee (te jotka olette joskus kattoneet Austraalian rajalla-ohjelmaa varmaa ymmarratte onneksi perattomat pelkoni ja kylla minulla on tonneittain mielikuvitusta!)
Lahtoa edeltava yona ei siis paljo nukuttu...

Mutta nyt fiilis korkealla autoa odotellen, etta paasen kurvailee Kreetan kiemurateita ja viemaan paketin perille!

Seuraava paivitys sitten PAWSin tiluksista!

http://www.pawscrete.org/

KALINIHTA!

HEY HO LETS GO!

HUOMENNAAAA!!

Lähtö koittaa ja tää mun stressi alkaa pikkuhiljaa muistuttaa vahvasti parkkinsonin tautia, tärisen kun haavan lehti, enkä oikee osaa olla missään ja mitenkään!

Tänään aamulla heräsin salamana-olihan paljon vielä tehävää, ehkä päivän kohokohtana odotin kutienkin HESYllä käyntiä, joka tapahtui tuossa muutama tunti takaperin ja vähä eri tavalla kun olin ajatelut.

Olin suunnitellut meneväni keskustaan pyörällä, hoitamaan omia juoksevia asioitani ja ne tehtyäni jättäisin kaksipyöräiseni rautiksen parkkiin ja hyppäisin sieltä bussiin, joka kurvailisi minut Itä-Pakilaan HESYn toimipisteeseen.
Sielä pakkaisin minulle valmiiksi kasatut tavarat jättisuureen ikean kassiin, veisin HESYn kirpparille lahjoituksena vähä käyttämättömiä vaateita, hyppäisin uudestaan bussiin, keskustassa ottaisin pyöräni ja ajaisin himaan. MUTTA. Ehehei, ei se ihan mennyt niin..

HESYssä kuin huomasin tavaraa olevan pikkaisen enemmän mitä osasin odottaa, mikä on toki ihanan mahtavaa, mutta voi sitä pettymystä, kun ymmärsin etten milläään voisi ottaa mukaani kaikea sitä, mitä olisi tarjolla!!!
Siinä sitä sitten ihmeteltiin miten, kuinka ja millä voimin.. mutta eihän se auta, vaikka kuinka kattelee silmät pyöreinä. Päätin ottaa mukaani sen minkä pystyisin.

Habaa ei ehkä löydy, mutta sisua senkin edestä, niimpä pakkasin omaan laukkuuni mitä sinne mahtui ja ikeakassin kukkuroilleen lääkkeitä ja koiranruokaa ja mars bussille. (Kiitin tietenkin lähtiessäni.)
Onnistuin sitten ihmeenkaupalla roudaamaan törkeenpainavan kassin keskustan taxitolpalle asti, josta sitten päädyin ottamaan kyydin kotio. Täälä sitten makasin hetken X.nä keskellä lattiaa läähättäen ja punaisena, mutta onnellisena.

Kun pääsin takaisin tolpilleni aloin purkaa kuormaa ja kattelee mitä kaikkea sitä oikein äskön raahasikaan läpi paahtavan Helsingin.

Ja tälläsiä aarteitahan sieltä paljastui.

 Nytte ku kuvaa kattoo ni ihmettelee miten noin vähäinen määrä pieniä purnukoita voikaan painaa nii tuhottomasti!

Koska paketissa oli mukana ns. lääkkeitä, mm. koirille tarkoitettettuja multivitamiineja, silmänpuhdistusnesteitä jne. soitin varmuuden vuoksi Suomen tulliin ja kyselin mitenkä kyseisiä asioita saa yksityinen ihminen viedä maasta toiseen. Mutta mukavan tuntuinen kaveri sieltä sitten neuvoi, että ei osaa sanoa mitä ne sielä Kreikan päässä on mieltä, mutta yleisesti kun Euroopan sisällä liikutaan ja kyse ei kuitenkaan ole mistään vahvoista reseptilääkkeistä asian pitäisi olla ihan fine.

Nyt ei siis muuta ku pakaamaan ja maksamaan mahdollista/varmaa matkalaukun ylipainomaksua kätevästi netistä, kentällä kun se on nähtävästi liian suolanen hinta tälle guggarolle.

P.S

Onko sinulla ylimääräistä tavaraa?
Vie ne HESYn kirppurotille ja ole näin mukana avustamassa HESYn toimintaa!
http://www.hesy.fi/tuetoimintaamme.htm

Ihana kesä eikä mitääään tekemistä?
Tule mukaan vapaaehtoistyöhön HESYlle!
http://www.hesy.fi/vapaaehtoistyo.htm

3 DAYS TO GO!

Perjantai lähestyy ja jännitys tiivistyy.
Kamatki on vielä pakkaamatta, mutta muitten painostuksesta huolimatta teen sen vasta lähtöpäivän edeltävää iltana.. tai siis yönä. Niin kuin aina. Ja hirveellä stressillä tottakai! Sehän kuuluu viime hetken pakkaajan perusfiiliseen. Aina on se tärinä päällä et jotain unohtuu ja se tietysti tulee olemaan joku maailman tärkein asia, kameran musitikortti esmes. (koputtaa puuta).

Mutta hei! mielenkiintoisempiin aiheisiin!

Otin tuossa vikko sitten takaperin yhteyttä muutamaan Suomessa toimivaan eläinsuojelutahoon ja kyselin antavatko he minkäänlaista avustusta ulkomailla toimiville eläinten avustusjärjestöille ja onnekseni ainakin HESY vastaili positiivisin mielin, että he yrittävän aina mahdollisuuksien mukaan jelpaa muitakin ja tälläkertaa liikenisi tarvikkeita, ehkä hieman ruokaa ja alusia!

Voitte vain kuvitella hymyni, joka yletty kepeesi korvasta korvaan!

ÄLYTTÖMÄN ISO KIITOS JA KUMARRUS SIIS HESYLLE!!!

---------------------------------------------------------------     http://www.hesy.fi/     ----------------------------------------------------------------------




Tulevana torstaina on minun tarkoitus käydä hakemassa tavarapaketti HESYN helsingin toimipisteestä ja yrittää sen mukaan sitte karsia omia matkatavaroitani pois, korkein sallittu maksuton kilomäärä kun on Finnairilla vissiin se 23...
Jeijou.

Minä en ikinä ala kirjoittamaan blogia.

- ajatukseni vuonna 2009.

Mutta tässä sitä ollaan, kaksi vuotta myöhemmin istumassa kesäiltaa
sisällä, tuijottamassa mustaa vilkkuvaa kursoria jo liian vanhaksi
käyneen läppärini ruudulta. Sivun ylälaidassa komeilee pullea valkoinen
B-kirjain hälyttävän oranssin värilaatikon sisällä ja päässä jyskyttää
edelleen kumiseva outous koko tätä hommaa kohtaan..

Mutta ei, minä aijon tehdä tämän!
kymmenen viikkoa.

Niin kauan aijon viipyä tässä bittiavaruuden äärettömässä tilassa
kertomassa jollekkin, tai en kenellekkään elämästäni, sen tapahtumista
ja psyykkisen minäni olotilasta - ja ihan pelkästään sen takia, että
saisin edes jotenkin jaettua sen kokemuksen, jonka tulen saamaan.
Helpottamaan siis omaa oloani.

Mutta, jospa vaikka siten kertoisin oikein mistä on kysymys.

Olen koko ikäni ollut eläinrakas, oikea koiraihminen.
-Ihmispentuna ollessani osasin rapsuttaa korvantaustaani jalallani
istuessani ja haukkua kun suomenpystykorva - kokonaisuuden
mielikuvitusminääni kruunasi eräänä jouluna vaarin ostama muovinen
puruluu. Joka oli tarkoitettu siis minulle.

Ikää on kuitenkin tullut senverran lisää, että hulluus on hävinnyt (?)
mutta eläinrakkaus jäänyt.

Lehdistä leikeltyjen koirakuvien kerääminen on mennyttä aikaa ja olen
jo pitkään ollut aktiivinen ajattelija - miten pystyisin antamaan oman
panokseni ja auttamaan siellä missä hätä on suurin.

Jokainen joka on joskus käynyt lomalla jossain etelän maassa on
varmasti törmännyt jos jonkinsortin vapaana viipottavaan elukkaan.
Koiraan, kissaan, aasiin.. Söpöläiset riemastuttavat ja kivaa
nappisilmää olisi mukava päästä rapsuttamaan - "tuitui, noniin Salla
jatketaampas sitten matkaa." "Oi kun kiva pikku kisu tuolla kalliolla -
oho niitä onkin kymmenen."

Kodittomat.
Ei kenenkään.
Oman onnensa nojaan jätetyt.

Minun matkani vie sinne. Kreikkaan. Kodittomien, tynnyriin teljettyjen,
roskiin heitettyjen, päälleajettujen eläinten maahan.
Eläinsuojelukeskukseen, johon päätyy liiankin usein joku väärinkohdeltu
sielu.

Aijon niellä oman pelkoni, avata silmäni ja kohdata karun
todellisuuden. Antaa apua niille, jotka sitä todellakin tarvitsevat.
Tiedän, että psyykkeeni saattaa/tulee järkkymään, kyyneleet varmasti
valumaan ja raivo pursuamaan korvista mustana mönjänä. Mutta
sisimmissäni kuitenkin kytee himmeästi hehkuva toivo, joka tietää, että
onnellisiakin loppuja tulee olemaan. 

Ja aijon kirjoittaa niistä kaikista.

Tervetuloa siis mukaani taivaltamaan tätä raskasta, mutta varmasti
palkitsevaa tietä!

Jakamaan kokemuksia, neuvomaan, sättimään, rakastamaan, hehkuttamaan,
haukkumaan, kysymään, inhoamaan tai muuten vain henkisesti mukana
olemaan!

Kymmenen viikkoa!